Niittykumpulaiset saivat juhannuksen alla
oman lemmikin, kun kuvanveistäjä Lotta Mattilan okapi-veistos pystytettiin
Merituulentien alikulun eteläpuolelle. Pronssinen okapin vasa on niin elävän
näköinen, että sillä tuntuu olevan sielu ja se melkeinpä kutsuu taputtamaan.
Teos herättää ohikulkijoissa positiivisia tuntemuksia – lapset jopa
kiljahtelevat ihastuksesta.
Veistoksen nimi ”Omilla jaloilla” viittaa alikulun
seinillä nähtävän Lotta Mattilan maalauskokonaisuuden tarinaan. Vuosi sitten
valmistuneissa maalauksissa vasa syntyy ja alkaa seurata emonsa pitkiä jalkoja.
Vasa kasvaa, itsenäistyy ja pyrähtää lopulta juoksuun kohti pohjoista
uloskäyntiä. Maan päällä vasa on omillaan, mihin viittaa teoksen
englanninkielinen nimi ”On One’s Own”.
Alkuperäisten suunnitelmien mukaan veistos
olisi pystytetty Merituulentien pohjoispuolelle, jonne maalausten vasa juoksee.
Alueen tulevien rakennustöiden vuoksi paikaksi valikoitui Niittytori alikulun
eteläpuolella. Veistos tulee olemaan tällä paikalla vielä vuosia.
Vasa nostettiin Rälssitilanportin eteläisen
sisäänkäynnin tuntumaan traktoriin kiinnitetyn nostoliinan avulla 19.
kesäkuuta. Pystyttämisestä huolehti E.M. Pekkinen Oy, joka teki alueella myös
kiveys- ja vihertyöt. Maahan porattiin reiät, joihin kavioista lähtevät 20
senttiä pitkät terästapit laskettiin. Lotta Mattila (vasemmalla) valvoi
pystytystä.
Vasa seisoo vihdoin omilla jaloillaan, ”På
egna ben”, kuten veistoksen ruotsinkielinen nimi kuuluu. Kuvanveistäjä Lotta Mattila
(edessä) ja taidevalaja Kirsi Siponen Lapinlahden Taidevalu Oy:stä huokaisevat
helpotuksesta, kun pitkäaikainen työ on vihdoin valmis ja yleisön nähtävillä.
Pohjois-Savossa sijaitsevalla Lapinlahden
Taidevalu Oy:llä on yli 100 vuoden perinteet. Yritys jatkaa valimotoimintaa,
jonka aloitti aikanaan Halosen taiteilijasukuun kuuluva Arttu Halonen yhdessä
veljensä kuvanveistäjä Eemil Halosen kanssa. Yritys toteutti myös Tapiolan
metroasemalla nähtävän Kim Simonssonin patsaan ”Emma jättää jäljen”.
Takana myhäilevät pystytyksestä
huolehtineet E.M.Pekkisen työnjohtaja Jarmo Ahokas ja työmaainsinööri Sami
Merelä.
Lotta Mattila halusi toteuttaa työn ilman
jalustaa, jotta vaikuttaisi siltä kuin vasa olisi tullut alikulusta ja
eksynyt ihmisten sekaan kävelemään.
– On ihan toivottavaa, että ihmiset
taputtelevat veistosta. Yleensä patsaista kiillottuvat ne kohdat, joita ihmiset
koskettelevat. Uskoisin, että okapista kiillottuvat kosketusten myötä turpa ja
korvanpäät, Lotta Mattila sanoo.
Veistos on noin 200-kiloinen ja sen
säkäkorkeus on 121 senttiä. Leveyttä patsaalla on kuonosta takamukseen
mitattuna 140 senttiä. Jos kyseessä olisi aikuinen okapi, sen säkäkorkeus olisi
hevosen luokkaa. Okapi on Keski-Afrikassa elävä sorkkaeläin ja sukua
kirahville. Teos kuuluu Emman eli Espoon modernin taiteen museon kokoelmiin.
Lapset rakastavat vasaa
Siitä asti, kun okapi ilmestyi paikalleen, se on ollut 2-vuotiaan olarilaisen Viktorin lemmikki. Äiti Karoliina kertoo, ettei ohi voi kulkea ilman paijaushetkeä.
Äiti ja poika ovat käyneet kesän
mittaan ihmettelemässä veistosta useasti. Viktor kiljahtelee innoissaan, juoksee
useita kertoja patsaan ympäri ja taputtelee sitä eri puolilta.
– Viktor on ihastunut myös alikulun
maalauksiin, niitäkin käymme katselemassa. Aivan huippua on, jos teemme vielä
pienen metromatkan, Karoliina kertoo.
Tämä eläin ei potkaise vaikka sitä vetäisi
hännästä. Okapin seepramaisen raidat on saatu aikaan hapettamalla
pronssipintaa.
Tapiolassa asuvat Ari-Pekka ja Essi Lahti
tulivat elokuussa tutustumaan Niittykumpuun ensimmäistä kertaa. He pitivät
patsasta esteettisenä ja positiivisena kokemuksena.
– Onpa hieno. Meidän oli vaikea tunnistaa
eläintä. Kauempaa sen näytti seepran ja sakaalin hybridiltä. Se on vähän
hätääntyneen näköinen, kuin ylittäisi tietä ja empisi, uskaltaako edetä.
Kiinnostava ja taitavasti tehty, hieno käsityön jälki, he kommentoivat.
Ari-Pekka Lahti on teatteri- ja taidealan
ihminen sekä biologi ja uskaltaa kommentoida asioita reilusti.
– Vasa on elävän näköinen, mutta tuntuu
kuin se olisi jäänyt kaupungin puristuksiin. Se on melkoinen kontrasti
kuolleeseen ympäristöön. Arkkitehtuuri tässä ympärillä on mielestäni aivan
hirveätä, nämä tornitalot ja tuo ruosteen värinen ydinsiilo, hän sanoo ja
viittaa kauppakeskuksen takana sijaitsevaan metron ilmastointi- ja
hätäpoistumiskuiluun. Hän toivoo, että alueelle jätettäisiin jatkossa runsaasti
viherkäytäviä.
Niittypuisto kutsuu leikkimään
Vehreyttä on kyllä tulossa, mutta
istutukset ovat vielä uusia ja matalia. Niittykummun uusin ja keskeisimmällä
paikalla sijaitseva puisto, Niittypuisto kauppakeskus Niityn eteläpuolella,
saatiin hyvään valmiuteen heinäkuun lopulla.
Puistoon on istutettu niin havu- kuin
lehtipuita, ja työt jatkuvat vielä syksymmällä. Lopullisessa puistossa on myös
pensaita, perennoja ja sipulikukkia. Kunhan puut ja kasvit voimistuvat,
puistomaisuus tulee esiin. Myös leikkipuisto on saatu valmiiksi, ja
lapsiperheet ovat jo löytäneet sen.
Leikkipuiston erikoisuus on täyttömaakumpare, joka
antaa virikkeitä leikkeihin aivan toisella tavalla kuin tasainen kenttä.
Kumpareen rinteille on sijoitettu kaksi erikokoista liukumäkeä. Koko leikkialue
on toteutettu kumirouhepintaisena, mikä lisää turvallisuutta. Muurahaiskeinun
lisäksi alueella on muitakin keinueläimiä ja keinuja, kiipeilytelineitä ja
polkukaruselli.
Katja Ojanen ja Petteri Ratinen olivat
tuoneet jo toista kertaa poikansa, 9-vuotiaan Akun ja 5-vuotiaan Elliotin, uuteen
leikkipuistoon. Perhe asuu Suurpellossa. Katja Ojanen piti uudesta, siististä
leikkipaikasta useastakin syystä.
– Välineet ovat monipuoliset ja osa niistä
antaa leikkijöille hieman haastettakin. Puisto on riittävän kaukana autotiestä
ja tuntuu turvalliselta. Tässä on myös hieman kiipeilypuiston tuntua, Katja Ojanen
arvioi.
Vanhat talot siirtyvät uuteen aikaan
Kesäistä rauhaa kauppakeskuksen
toriaukiolla ja uudessa leikkipuistossa rikkoo vielä muutaman kuukauden ajan äänihaitta,
joka aiheutuu viereisen tontin kallioporasta ja kompressoreista.
Niittykummun vanhaan rakennuskantaan
lukeutuvat Asunto-osakeyhtiö Niittykumpu 3:n kerrostalot osoitteessa Niittykatu
2 saavat uuden lämmitysjärjestelmän. Suojellut, 1960-luvulla rakennetut talot,
siirtyvät nykyaikaan: niitä aletaan lämmittää kalliolämmöllä.
ST1 Lähienergia Oy:n toteuttama hanke
aloitettiin keväällä, ja heinäkuun keskimailla hanke oli edennyt puoliväliin.
Lämpökaivoja porataan noin puolitoista viikossa.
– Peruskallioon porataan muutaman sadan
metrin syvyyteen kaivoja, joihin asennetaan lämmönkeruuputkisto. Putkissa
virtaa neste, joka kerää itseensä lämpöä. Lämpö siirtyy pumpun avulla talojen
lämmitysjärjestelmään ja käyttöveteen. Tavoitteena on, että urakka valmistuu
syksyn aikana, kertovat porari Olli Jääskeläinen (vasemmalla) ja vastaava työnjohtaja
Johan Helander.
Vasemmalla näkyvä, pilareiden varaan
rakennettu kerrostalo kuuluu vanhan Niittykummun maamerkkeihin. Uusi aika tulee
myös vanhaan Niittykumpuun.
