Metrokeskuksen tuntumassa sijaitseva
Merituulentien alikulku, Rälssitilanportti, tulee yllättämään
visuaalisuudellaan valmistuttuaan elokuussa. Taiteilija Lotta Mattila on
suunnitellut Rälssitilanporttiin taidekokonaisuuden, joka koostuu
seinämaalauksista ja pronssiveistoksesta. Alikulun asuttaa afrikkalainen
sorkkaeläin, okapi.
Okapi on mielikuvituksellisen näköinen
hahmo, kuin satueläin. Kyseessä on tarinallinen kehityskulku, joka alkaa
geometrisena kuviona ja muuttuu vähitellen eläinhahmoksi. Hahmoa taustoittaa
abstrakti maisema. Molemmat ovat ilmeeltään geometrisiä ja koostuvat
ruutumaisista värialueista. Okapi nähdään eri asennoissa, ja maalaukset asettuvat
suurin piirtein maan tasolle, kuin kävelemään. Kyseessä on kasvava okapin
poikanen eli vasikka. Jos okapi kuvattaisiin täysikasvuisena luonnollisessa
koossaan, sen säkäkorkeus olisi jopa korkeampi kuin suomenhevosella.
Alikulun pohjoispuolella okapin tarina
huipentuu pronssiveistokseen. Se toteutetaan ilman jalustaa, joten vaikuttaa
siltä, kuin vasikka olisi eksynyt alueelle kävelemään. Veistoksesta tulee
realistinen niin kooltaan kuin ilmeeltään. Takaosan seepramaiset raidat saadaan
aikaan hapettamalla pronssipintaa, jolloin niiden sävy näyttäytyy vihertävänä. Kuvassa
on veistoksen vahamalli. Pystytysaika ei ole vielä varmistunut. Valokuva: Lotta Mattila.
Toukka
kahden puolen katua
Rälssitilanportin näyttävät maanpäälliset
rakenteet ovat kuin oma taideteoksensa. Alikulun spiraalimainen sisäänmeno
Merituulentien eteläpuolella muistuttaa kerällä olevaa toukkaa. Tien
pohjoispuolella toukka on ikään kuin oikaissut häntänsä suoraksi.
Toukasta on toistaiseksi näkyvissä vasta luuranko Niittytoriksi nimetyllä
aukiolla. Se sijaitsee Merituulentien eteläpuolella 12-kerroksisen tornitalon
edustalla. Pyöräilijät laskeutuvat alikulkuun suuremman suuaukon kautta,
kävelijät käyvät portaisiin pienemmästä portista.
Rälssitilanportin teräsrakenteet ovat kuin
taidetta jo sinänsä. Tämä on kuitenkin vasta alkua. Toukkamaisuus alkaa käydä
ilmi, kun teräskaaret peitetään
vihreän sävyjä toistavilla, “suomuisilta” näyttävillä alumiinilevyillä. Kierreportaiden
lisäksi alikulkuun pääsee myös Merituulentien pohjoispuolelle rakennettuja
perinteisiä portaita pitkin.
Spiraali tuo suureen halliin, johon voi jättää polkupyörän sateelta
suojaan. Osa pyörätelineistä on jo asennettu paikoilleen. Samanlaisia telineitä
löytyy muutama myös kauppakeskuksen edustalta. Graniittirakennus Kallio on
saanut hallin betonirakenteet pitkälti valmiiksi, ja huhtikuussa jatkui graniittikiveyksen asentaminen.
Alikulusta pääsee paitsi Merituulentien toiselle puolelle, myös
metroasemalle omaa 22 metriä pitkää yhdyskäytävää pitkin. Kiveystöitten
valmistuttua alikulussa aloitetaan seinien pohjamaalaukset taidetta varten.
Pohjoinen kävelyluiska odottaa vielä
kattorakenteeksi tulevia teräksisiä kaaria, jotka jatkavat tien toiselle
puolelle jo asennettujen luurankomaisten rakenteitten ideaa. Myös tämä ”toukan
häntäosa” verhotaan suomumaisilla alumiinilevyillä. Materiaalit ja väritys
sitovat pohjoisen ja eteläisen osan visuaalisesti yhteen. Pohjoinen ramppi
muodostaa tunneliosuuksineen lähes 100-metrisen suoran polkupyörähalliin.