Niittykumpuun hiipi heinäkuussa afrikkalainen
sorkkaeläin okapi ja otti asuinsijakseen Merituulentien alikulun,
Rälssitilanportin. Kyseessä on taiteilija Lotta Mattilan laaja taidekokonaisuus,
joka luo käytäville ja polkupyörähalliin sadunomaisen ja lämpimän tunnelman. Yleisölle
tila aukeaa vasta tuonnempana – tarkka päivämäärä ei ole vielä tiedossa.
Maanalaiset tilat ovat muuttuneet vehreäksi
graafiseksi satumetsäksi, jonka katveessa hahmot elävät. Ne ovat erikokoisia ja
-näköisiä, suurimmat jopa parimetrisiä. Hahmojen katseet kohdistuvat eri
suuntiin ja ikään kuin opastavat eteenpäin ulosmenoteille. Maalauksissa on sekä
herkkyyttä että voimakasta graafisuutta.
– Alun perin hain innoitusta Niittykummun
historiasta ja suomalaisista eläimistä kunnes mietin, onko aina pakko tehdä
karhuja ja hirviä. Suomi on muuttuva maa eikä aina tarvitse pönkittää samanlaista
kansallisidentiteettiä. Okapi on kuin satuhahmo, harva osaa liittää sitä Keski-Afrikkaan,
Lotta Mattila sanoo.
Mattila on tehnyt paljon eläinaiheista
taidetta ja sekä lukuisia eläinveistoksia. Idea okapista lähti itämään hänen
muutama vuosi sitten tekemästään hevosaiheisesta työstä, joka ohjasi kavio- ja
sorkkaeläinten suuntaan.
– Kun idea okapista tuli, en päässyt siitä
enää irti. Otin okapista selvää ja sain tietää, että vasikka kulkee emon
perässä ja tunnistaa tämän raidallisen takapuolen. Emosta erottuaan ne
liikkuvat yksinään viidakossa. Sain idean raitojen hyödyntämisestä ja
kokonaisesta kasvutarinasta.
Vasikka
kasvaa ja itsenäistyy
Tarina saa alkunsa metroaseman lippuhallin
ovelta, jonka kohdalla vasikasta näkyy vasta muutama graafinen elementti maan
rajassa. Lajityypillisesti emo on piilottanut pienen vasikan puiden ja
pensaiden katveeseen. Se ikään kuin nukkuu.
Vasikan availlessa silmiään se näkee emon
jalat, jotka tuntuvat ulottuvan maasta taivaisiin. Tarinan alkuvaiheilla emon
läsnäolon voi vielä nähdä taustaan piiloutuvista elementeistä. Seinältä
löytyvät esimerkiksi emon takapuolen raidat. Vasikka alkaa nostaa päätään ja
nousta varovasti jaloilleen.
Polkupyörähallissa taakseen katseleva hahmo
tuntuu kyselevän tullaanko sitä sieltä. Vasikan käynti on vielä huteraa, mutta
muuttuu kulman takana iloiseksi kirmailuksi.
Pohjoiseen menevässä tunnelissa vasikka on
juoksussa. Se alkaa itsenäistyä ja haluta ulos maailmaan. Hahmo kulkee
maalauksissa ulospäin ja ohjaa samalla kulkijaa. Alikulusta pääsee
Merituulentien etelä- ja pohjoispuolelle. Taustalla näkyvä polkupyörähalli on
maisemallinen ja siinä on nähtävissä eläinhahmojen lisäksi graafisia puita.
Pohjoiseen vievän luiskan tuntumassa okapi
juoksee selvästi ulos. Alkuperäisidean mukaan pohjoisen luiskan päässä ulkona
kohoaa pronssinen okapiveistos; vasikka on
kasvanut aikuiseksi itsekseen ja lähtenyt suureen maailmaan. Taiteilijasta
johtumattomista syistä veistos pystytettäneen aluksi Merituulentien
eteläpuolelle.
– Okapin raidallinen takapuoli toistuu myös
pronssiveistoksessa. Raidoissa on turkoosia patinaa, Lotta Mattila paljastaa.
Veistos on valimolla, ja Lotta Mattila kertoo odottavansa sen valmistumista
kuin joulua.
Alkuun
tussilla ja vesiväreillä
Kun Rälssitilanportin taiteen suunnittelu
alkoi, tunnelin rakentamista ei ollut edes aloitettu. Lotta Mattilan piti
kuvitella päässään, minkälaiseen tilaan taide tulee ja miten hän käsittelisi
mittasuhteita.
– Aloitin luonnostelun tusseilla ja
vesiväreillä kunnes siirryin käyttämään piirtolevyä. Kun olin pitkään katsellut
okapia tietokoneen ruudulta, oli aika mahtavaa päästä rakenteilla olevaan
tunneliin ja hahmottaa, missä koossa okapit voi toteuttaa.
Alikulussa okapeja on kymmenkunta, mutta
taiteilija ehti tehdä lukuisia versioita hahmoista eri asennoissa. Lotta
Mattilassa on sekä taiteellista luovuutta että täsmällistä matemaattisuutta,
sillä mittasuhteiden on toimittava graafisessa toteutuksessa millilleen.
Ääriviivat
töpötettiin seiniin
Seiniin hahmot siirtyivät muovikalvon
avulla. Kuvat piirrettiin aluksi kalvoille ja kalvot rei’itettiin siten, että
tärkeät risteyskohdat voitiin merkitä niiden kautta seinään.
Reikiin töpötetään tässä kalvon läpi kuivapigmenttiä,
keltaokraa. Kun muovikalvo poistettiin, hahmo voitiin piirtää lyijykynällä ja
viivoittimella puhtaaksi. Sen jälkeen alkoi itse maalaustyö alue kerrallaan.
Työn toteutti Kuustie & Sorri Oy.
– Tärkeitä onnistumisessa ovat maali ja
siveltimen jälki. Silikonihartsimaali antaa hyvän tuntuman ja jäljen. Siinä on
hyvä luisto, peittävyys ja riittävyys, kertoi erikoismaalari Aleksi Sorri.
Toukan
luuranko saa nahkansa
Merituulentien molemmin puolin on tähän
asti kohonnut luurankomainen rakenne, joka on varmasti herättänyt ihmetystä.
Loppukesästä kerällä oleva ”toukka” ja sen suoraksi ojennettu ”häntä” tien
pohjoispuolella saavat päällyksen.
Toukka saa pintansa
alumiiniverhouslaatoista, joita on kuutta eri värisävyä. Osassa on mattapinta,
osassa hohtavaa helmiäistä. Laatat ovat kooltaan noin 90 x 90 -senttisiä.
– Katteesta ei tule täysin vedenpitävä,
mutta alapuolella olevat portaat ja polkupyöräramppi saavat karhean
Bridgemaster-pinnoitteen liukkauden torjumiseksi, kertoo Rälssitilanportin
toteuttaneen Graniittirakennus Kallion työmaainsinööri Jaana Hjelm.
Sama alumiiniverhous kattaa ennen pitkää
myös pitkän pohjoispuolen rampin. Alikulussa tehtiin heinäkuun lopussa vielä
kiveystöitä sekä asennettiin valaisimia ja jakorasioita.
Merituulentien pohjoispuolelta alikulkuun
pääsee myös portaita pitkin. Ne ovat saaneet sivuilleen teräskannakkeet, sillä
portaiden yläpuolelle asennetaan niin ikään luurankomainen teräsrakenne ja
alumiinilevyverhous. Tässä voisi nähdä toukan ja pikkutoukan, samaan tapaan kuin
alapuolella kirmaavat okapiemo ja vasikka! Portaiden ja pitkän rampin välissä
tehtiin vesieristyksen valmistelevia töitä alle jäävän holvin pintaan.
Alikulusta
suoraan taksiin
Rälssitilanportin länsipuoli sai viime
hetkellä uudet suunnitelmat. Pitäähän liikenteellisessä solmukohdassa olla myös
taksitolppa.
Kevyenliikenteen väylä kuului
alkuperäissuunnitelmaan, mutta sen viereen, kuvassa näkyvän pakettiauton
taakse, saadaan taksiparkki ja odottelualue. Tolpalle mahtuu neljä taksia.
Lähes viimeisimpinä töinään
Graniittirakennus Kallio asensi vielä Merituulentielle kaiteet bussikaistan
viereen. Kun metroliikenne alkaa, bussit kulkeva omalla kaistallaan tiheästi.
Kaiteet muistuttavat jalankulkijoita varovaisuudesta, ja niiden suojissa voi
odotella turvallisesti.