sunnuntai 19. elokuuta 2018

Okapi-veistos herättää ihastusta


Niittykumpulaiset saivat juhannuksen alla oman lemmikin, kun kuvanveistäjä Lotta Mattilan okapi-veistos pystytettiin Merituulentien alikulun eteläpuolelle. Pronssinen okapin vasa on niin elävän näköinen, että sillä tuntuu olevan sielu ja se melkeinpä kutsuu taputtamaan. Teos herättää ohikulkijoissa positiivisia tuntemuksia – lapset jopa kiljahtelevat ihastuksesta.


Veistoksen nimi ”Omilla jaloilla” viittaa alikulun seinillä nähtävän Lotta Mattilan maalauskokonaisuuden tarinaan. Vuosi sitten valmistuneissa maalauksissa vasa syntyy ja alkaa seurata emonsa pitkiä jalkoja. Vasa kasvaa, itsenäistyy ja pyrähtää lopulta juoksuun kohti pohjoista uloskäyntiä. Maan päällä vasa on omillaan, mihin viittaa teoksen englanninkielinen nimi ”On One’s Own”.


Alkuperäisten suunnitelmien mukaan veistos olisi pystytetty Merituulentien pohjoispuolelle, jonne maalausten vasa juoksee. Alueen tulevien rakennustöiden vuoksi paikaksi valikoitui Niittytori alikulun eteläpuolella. Veistos tulee olemaan tällä paikalla vielä vuosia.

Vasa nostettiin Rälssitilanportin eteläisen sisäänkäynnin tuntumaan traktoriin kiinnitetyn nostoliinan avulla 19. kesäkuuta. Pystyttämisestä huolehti E.M. Pekkinen Oy, joka teki alueella myös kiveys- ja vihertyöt. Maahan porattiin reiät, joihin kavioista lähtevät 20 senttiä pitkät terästapit laskettiin. Lotta Mattila (vasemmalla) valvoi pystytystä.


Vasa seisoo vihdoin omilla jaloillaan, ”På egna ben”, kuten veistoksen ruotsinkielinen nimi kuuluu. Kuvanveistäjä Lotta Mattila (edessä) ja taidevalaja Kirsi Siponen Lapinlahden Taidevalu Oy:stä huokaisevat helpotuksesta, kun pitkäaikainen työ on vihdoin valmis ja yleisön nähtävillä.

Pohjois-Savossa sijaitsevalla Lapinlahden Taidevalu Oy:llä on yli 100 vuoden perinteet. Yritys jatkaa valimotoimintaa, jonka aloitti aikanaan Halosen taiteilijasukuun kuuluva Arttu Halonen yhdessä veljensä kuvanveistäjä Eemil Halosen kanssa. Yritys toteutti myös Tapiolan metroasemalla nähtävän Kim Simonssonin patsaan ”Emma jättää jäljen”.

Takana myhäilevät pystytyksestä huolehtineet E.M.Pekkisen työnjohtaja Jarmo Ahokas ja työmaainsinööri Sami Merelä.



Lotta Mattila halusi toteuttaa työn ilman jalustaa, jotta vaikuttaisi siltä kuin vasa olisi tullut alikulusta ja eksynyt ihmisten sekaan kävelemään.

– On ihan toivottavaa, että ihmiset taputtelevat veistosta. Yleensä patsaista kiillottuvat ne kohdat, joita ihmiset koskettelevat. Uskoisin, että okapista kiillottuvat kosketusten myötä turpa ja korvanpäät, Lotta Mattila sanoo.


Veistos on noin 200-kiloinen ja sen säkäkorkeus on 121 senttiä. Leveyttä patsaalla on kuonosta takamukseen mitattuna 140 senttiä. Jos kyseessä olisi aikuinen okapi, sen säkäkorkeus olisi hevosen luokkaa. Okapi on Keski-Afrikassa elävä sorkkaeläin ja sukua kirahville. Teos kuuluu Emman eli Espoon modernin taiteen museon kokoelmiin.

Lapset rakastavat vasaa   

Siitä asti, kun okapi ilmestyi paikalleen, se on ollut 2-vuotiaan olarilaisen Viktorin lemmikki. Äiti Karoliina kertoo, ettei ohi voi kulkea ilman paijaushetkeä. 



Äiti ja poika ovat käyneet kesän mittaan ihmettelemässä veistosta useasti. Viktor kiljahtelee innoissaan, juoksee useita kertoja patsaan ympäri ja taputtelee sitä eri puolilta.

– Viktor on ihastunut myös alikulun maalauksiin, niitäkin käymme katselemassa. Aivan huippua on, jos teemme vielä pienen metromatkan, Karoliina kertoo.


Tämä eläin ei potkaise vaikka sitä vetäisi hännästä. Okapin seepramaisen raidat on saatu aikaan hapettamalla pronssipintaa.


Tapiolassa asuvat Ari-Pekka ja Essi Lahti tulivat elokuussa tutustumaan Niittykumpuun ensimmäistä kertaa. He pitivät patsasta esteettisenä ja positiivisena kokemuksena.

– Onpa hieno. Meidän oli vaikea tunnistaa eläintä. Kauempaa sen näytti seepran ja sakaalin hybridiltä. Se on vähän hätääntyneen näköinen, kuin ylittäisi tietä ja empisi, uskaltaako edetä. Kiinnostava ja taitavasti tehty, hieno käsityön jälki, he kommentoivat.


Ari-Pekka Lahti on teatteri- ja taidealan ihminen sekä biologi ja uskaltaa kommentoida asioita reilusti.

– Vasa on elävän näköinen, mutta tuntuu kuin se olisi jäänyt kaupungin puristuksiin. Se on melkoinen kontrasti kuolleeseen ympäristöön. Arkkitehtuuri tässä ympärillä on mielestäni aivan hirveätä, nämä tornitalot ja tuo ruosteen värinen ydinsiilo, hän sanoo ja viittaa kauppakeskuksen takana sijaitsevaan metron ilmastointi- ja hätäpoistumiskuiluun. Hän toivoo, että alueelle jätettäisiin jatkossa runsaasti viherkäytäviä.

Niittypuisto kutsuu leikkimään


Vehreyttä on kyllä tulossa, mutta istutukset ovat vielä uusia ja matalia. Niittykummun uusin ja keskeisimmällä paikalla sijaitseva puisto, Niittypuisto kauppakeskus Niityn eteläpuolella, saatiin hyvään valmiuteen heinäkuun lopulla.


Puistoon on istutettu niin havu- kuin lehtipuita, ja työt jatkuvat vielä syksymmällä. Lopullisessa puistossa on myös pensaita, perennoja ja sipulikukkia. Kunhan puut ja kasvit voimistuvat, puistomaisuus tulee esiin. Myös leikkipuisto on saatu valmiiksi, ja lapsiperheet ovat jo löytäneet sen.


Leikkipuiston erikoisuus on täyttömaakumpare, joka antaa virikkeitä leikkeihin aivan toisella tavalla kuin tasainen kenttä. Kumpareen rinteille on sijoitettu kaksi erikokoista liukumäkeä. Koko leikkialue on toteutettu kumirouhepintaisena, mikä lisää turvallisuutta. Muurahaiskeinun lisäksi alueella on muitakin keinueläimiä ja keinuja, kiipeilytelineitä ja polkukaruselli.


Katja Ojanen ja Petteri Ratinen olivat tuoneet jo toista kertaa poikansa, 9-vuotiaan Akun ja 5-vuotiaan Elliotin, uuteen leikkipuistoon. Perhe asuu Suurpellossa. Katja Ojanen piti uudesta, siististä leikkipaikasta useastakin syystä.

– Välineet ovat monipuoliset ja osa niistä antaa leikkijöille hieman haastettakin. Puisto on riittävän kaukana autotiestä ja tuntuu turvalliselta. Tässä on myös hieman kiipeilypuiston tuntua, Katja Ojanen arvioi.

Vanhat talot siirtyvät uuteen aikaan



Kesäistä rauhaa kauppakeskuksen toriaukiolla ja uudessa leikkipuistossa rikkoo vielä muutaman kuukauden ajan äänihaitta, joka aiheutuu viereisen tontin kallioporasta ja kompressoreista. 


Niittykummun vanhaan rakennuskantaan lukeutuvat Asunto-osakeyhtiö Niittykumpu 3:n kerrostalot osoitteessa Niittykatu 2 saavat uuden lämmitysjärjestelmän. Suojellut, 1960-luvulla rakennetut talot, siirtyvät nykyaikaan: niitä aletaan lämmittää kalliolämmöllä.


ST1 Lähienergia Oy:n toteuttama hanke aloitettiin keväällä, ja heinäkuun keskimailla hanke oli edennyt puoliväliin. Lämpökaivoja porataan noin puolitoista viikossa.

– Peruskallioon porataan muutaman sadan metrin syvyyteen kaivoja, joihin asennetaan lämmönkeruuputkisto. Putkissa virtaa neste, joka kerää itseensä lämpöä. Lämpö siirtyy pumpun avulla talojen lämmitysjärjestelmään ja käyttöveteen. Tavoitteena on, että urakka valmistuu syksyn aikana, kertovat porari Olli Jääskeläinen (vasemmalla) ja vastaava työnjohtaja Johan Helander.

Vasemmalla näkyvä, pilareiden varaan rakennettu kerrostalo kuuluu vanhan Niittykummun maamerkkeihin. Uusi aika tulee myös vanhaan Niittykumpuun.